Aamukusessani oli osakunnan värit.
TVO-voimailija

Oraakkeli jäniksen hahmossa
Raittiusiltamat Turun Ylioppilastalolla 24.4.2001
Toiminnanjohtaja Tom Anthoni-Koivuluhta
Raittiuden Ystävät ry
Annankatu 29 A 9, 00100 Helsinki
Puhelin 09-54209542, GSM 040-7739706, Fax 09-54209555
Sähköposti: tom.anthoni-koivuluhta@raitis.fi
Internet: http://www.raitis.fi/

Hyvää iltaa arvoisat kuulijat,

Nimeni on Tom Anthoni-Koivuluhta. Edustan Suomen vanhinta raittiusjärjestöä, pian 150 vuotta täyttävää Raittiuden Ystävät ry:tä. Kimmo Makkonen soitti minulle tammikuussa ja kertoi tästä tilaisuudesta, vanhan ajan raittiusiltamista. Raittiusiltamat olivat ennen vanhaan hilpeitä tilaisuuksia. Niissä oli monipuolista ohjelmaa: puheita, laulu- ja tanssiesityksiä, voimisteluesityksiä, soittoa ja tanssia. Mutta alkoholitarjoilulta tietenkin säästyttiin. Kolme vuotta sitten olin mukana Haminassa järjestetyissä Wanhan ajan raittiusiltamissa, jotka järjestettiin Haminan viiskymppisille, osana siellä pyörinyttä terveysseurantaprojektia. Kun Kimmo siis kertoi Turun suunnitelmista varasin heti tämän illan kalenteriini, halusin nähdä opiskelijoiden toteutuksen tästä tärkeästä aiheesta.

Raittiustyöllä on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Siitä kertovat tässä huoneessa esillä olevat raittiusjulisteet 1900-luvun alkupuolelta. Julisteet ovat itse asiassa laminoituja kopioita . alkuperäiset julisteet löytyy Raittiuden Ystävien arkistosta Helsingistä. Nämä näyttelytaulut koottiin kolme vuotta sitten kiertäväksi julistenäyttelyksi. Näyttely kiertää Suomen kunnissa ja tällä hetkellä pääosa tauluista on Raahessa. Näyttely esittelee menneitten aikojen raittiusvalistusta ja puhuttelee katsojia eri tavoin. Näyttelyyn kuuluu julisteita Suomesta ja useista Euroopan maista. Julisteisiin tutustumista helpottaa niistä kertova esite, johon on koottu selostus jokaisesta näyttelyyn kuuluvasta taulusta.

Koska tänään vietetään Raittiusiltamia vanhan ajan merkeissä, niin kerron tietenkin myös vanhoista ajoista. Tai oikeastaan en kerro, vaan lainaan suoraan otteita raittiuspuheista eri vuosikymmeniltä. En aio pitää pitkää esitelmää . sata vuotta sitten raittiuspuheet saattoivat kestää pitkälti toista tuntia, mutta ei tekstini nyt ihan lyhytkään ole, joten toivon että pysytte mukana. Aloitan siis lainaamalla menneitten aikojen puhujia ja palaan sitten lopuksi meidän päiviimme ja sanon jotain nyky-Suomen päihdekulttuurista, tämän päivän ehkäisevästä päihdetyöstä Raittiuden Ystävien näkökulmasta. Ja lopetettuani puheen vastaan mielelläni kysymyksiin sillä keskustelua päihde- ja raittiusasioista tulee käydä asiallisin perustein.

Ensin kuitenkin hieman taustaa raittiusliikkeen syntyvaiheista:

1800-luvun puolivälissä Suomi oli köyhä maa, jossa oli järkyttävän paljon juoppoutta.

Viinanpoltto rehotti valtoimenaan, köyhyys ja kuolema niitti satoa jonka viinanpoltto oli kylvänyt. On arvioitu että alkoholin kulutus vuonna 1850 oli noin 15 litraa henkeä kohti . kun kokonaiskulutus nykyään on noin 9 litraa henkeä kohti. Tasa-arvo ei vielä 1800-luvun puolivälissä ollut toteutunut, joten naiset ja lapset eivät tuolloin vielä kunnostautuneet juomisen saralla niin hyvin kuin tänä päivänä tekevät. Juopon miehen aiheuttama perheen turmio oli siis elävää elämää. 1700-luvun lopulla syntyneen paremman ihmiskäsityksen hengessä Raittiuden Ystävät perustettiin vuonna 1853 nimellä Raittiuskirjasten toimikunta. Perustajina oli sen ajan kansallisia suurmiehiä, J.V. Snellmanista alkaen. Toimikunta julkaisi sarjan kirjasia . niiden joukossa mm. Turmiolan Tommi -niminen kuvakirja 1856. Raittiuskirjasten toimikunnan tilalle perustettiin Kohtuuden Ystävät vuonna 1860.

Raittiusliikkeen ensimmäinen suuri voitto oli viinan kotipolton kieltäminen. Vuoden 1864 valtiopäivät päätti huhtikuussa 1864 kieltää Suomen maaseudulla rehottaneen viinan kotitarpeenpolton kun viimeisenä säätynä talonpoikaissääty asettui kiellon kannalle. Viinan kotipoltto oli vaikea aihe: toisaalta talonpojat saivat viinan myynnistä kaipaamiaan rahatuloja ja viinalla maksettiin myös osa palkoista. Mutta toisaalta yletön viinanjuonti aiheutti valtavaa kärsimystä, sitä ei kukaan voinut kieltää.

Täysraittiusideologia rantautui Suomeen 1870-luvulla ja niin yhdistyksen nimi muuttui Raittiuden Ystäviksi vuonna 1884. Raittiusliike voimistui ja levisi kaikkialle maahan. Tämä muutoskehitys huipentui 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa jolloin laajat yhteiskunnalliset piirit olivat raittiudelle myötämielisiä ja näkyviä tuloksia ja tempauksia saatiin aikaan . esimerkkinä vaikka vuoden 1898 juomalakkoliike, jossa oli mukana parhaimmillaan yli 70.000 suomalaista. Raittiuden Ystävät eli voimakkaasti laajentuvaa aikaa ja yhdistyksiä perustettiin nopeassa tahdissa eri puolille maata. Alkoholin kulutus oli vuonna 1900 noin kaksi litraa henkeä kohti eli muutos oli ollut valtava 1800-luvun puolivälin 15 litrasta.

Tämä siis taustaksi.

Aloitan historian katsauksen lainaamalla Raittiuden Ystävien ideologista johtohahmoa, A.A. Granfeltia. Seuraava on katkelma Granfeltin puheesta, jonka hän piti yhdeksännessätoista yleisessä raittiuskokouksesa Tampereella, kesällä 1901.

Kaikki tiedämme millä tavoin ehdoton raittius itsetietoisena henkisenä harrastuksena ensin saavutti huomiota ja laajaa kannatusta. Ei se tapahtunut niiden kautta, jotka enimmän olivat tällaisen elämänsäännön puutteessa. He olivat joko liian ylpeitä tai liian heikkoja omasta alotteestaan ryhtyäkseen sellaiseen pelastuskeinoon. Alkuunpano lähti niiden puolelta, jotka kaikesta päättäen sangen kunniallisesti olisivat voineet päättää päivänsä kohtuullisinakin väkijuomain nauttijoina.

Mutta heitä kauhistutti se onnettomuus minkä väkijuomat synnyttivät heidän ympärillään. Se ei antanut heille rauhaa, keino olisi keksittävä, joka sille surkeudelle tekisi lopun. Ja he keksivät keinon. Minkä tähden nautitaan näitä juomia ollenkaan, tuleehan toimeen ilman niitä! Heidän ehdotuksensa oli aikakauden järkevien mielestä hyvin lapsellinen. Yleinen tapa on valtava. Kuinka muutamat yksityiset, vaikkapa kaiken maailman juoppojen kannattaminakin, saisivat yleisen tavan vahvoja pylväitä horjahtamaankaan! Yhtä hyvin lähtisivät lusikoilla valtamerta tyhjentämään.

Mutta epäkäytännölliset ehdottoman raittiuden alkuperäiset harrastajat olivat kuitenkin keksineet ainoan käytännöllisen pelastuskeinon, ja kun tiesivät että muut sitä ennen koetetut keinot eivät saaneet mitään aikaan, niin omantuntonsa vaatimina jatkoivat aljettua työtään, keräsivät väkeä ehdottomiin raittiusseuroihinsa ja uhrasivat voimiaan monen silmissä hyödyttömään puuhaan. He pysyivät aljetulle tehtävälleen uskollisina, ihmisrakkaus heidät siihen vaati.

Pilkkaa he usein niittivät palkaksensa, jos kohta tunnustustakin toisinaan, hyvistä aikeistansa. Mutta tärkeintä oli, että he monen tyhjään rauenneen toiveen rinnalla sentään sangen usein saivat iloita hyvistä hedelmistä työstään, saivat nähdä kuinka sentään moni perikadon partaalle joutunut ja suoraan ihmisten käsityksen mukaan jo auttamaton juoppo kohosi loasta ja alotti uutta elämää ja kuinka juuri näistä pelastetuista koitui innokkaimmin auttajat raittiustyössä.

Raittiustyö siten alkoi rakkaudentyönä, sellaisena työnä, joka tarkoitti muiden auttamista ja joka tavallisesti tuotti työssä osallisille paljo puuhaa ja huolta, josta järkevä kansa säästää itseään, johon ei ole kenenkään oikeastaan pakko antautua. Omanvoiton tai kunnian himosta ei kannattanut siihen ryhtyä, mutta se, jonka suurin ilo on nähdä muita onnellisina, hän siinä työssä löysi hyvän tyydytyksen.

Näin siis Granfelt vuonna 1901. Seuraava ote on E.S. Yrjö-Koskisen raittiusesitelmästä vuodelta 1910.

On tullut tavaksi, kun raittius-asiata esitellään, puhua niistä vahingoista, joita väkijuomat tekevät nauttijainsa terveydelle. Tuodaan kuulijain eteen elävillä väreillä, mitä alkoholi vaikuttaa ruuansulatukseen, sydämmeen, sekä aivoihin ja muuhun hermostoon. Näytetään kuvia jotka osoittavat eräitä osia terveen ihmisen ruumiissa, ja näiden rinnalla toisia kuvia jotka osoittavat, minkänäköisiä samat osat ovat juomarin ruumiissa. Mutta tekeekö tämä kaikki mitään varsinaista vaikutusta kuulijakuntaan? Minä puolestani en sitä usko. Terveyden laita on semmoinen, että niin kauan kuin se ihmisellä on, ei hän siihen pane mitään arvoa. Näin on varsinkin nuorten kohta, joissa elinvoima kuohuu voimakkaana. Vasta kun terveys on menetetty, osaa ihminen arvata Jumalan sanomattoman lahjan. Mutta jos sairaus johtuu jonkin himon palveluksesta, esimerkiksi juomahimon, ei ihminen silti ole taipuvainen tätä tunnustamaan, vaan etsii siihen syitä kaikkialta muualta. Tämän huomaa jo siitäkin, että harvat juopot ovat halukkaita menemään parannuslaitoksiin joissa heidän tautiansa koetetaan auttaa. He uskovat vahvasti, että sairaus tulee muista syistä, vilustumisesta, liiasta työstä tahi muusta semmoisesta, ja että tropit s. o. väkevät juomat tekevät vain hyvää. Näin elävät päivästä toiseen, kunnes kuolema tulee. Mutta ei kaikkien silmät vielä silloinkaan aukene. Moni uskoo vielä viimeisillään, että väkijuomat ovat syyttömät hänen ennen-aikaiseen lähtöönsä, ja ajattelee, että elihän sekin ukko, joka osasi hyvästi ryypätä, vanhaksi eikä sairasta päivää nähnyt! Ei tule ajatelleeksi, että muutamilla ihmisillä on sellainen tervakannon terveys ett´ei viinakaan sitä kokonaan voi murtaa. Pitäisi muistaa, että semmoiset ihmiset ovat maalaisissakin harvinaisia.

Te, nuoret, olette raikkaan aamun väkeä ja teillä on tulevaisuus valoisana edessä. Edessä on teillä työpäivä, kentiesi kuuma ja helteinen, mutta myöskin runsas ihanista hedelmistä. Ettekö nyt tahdo yhtenä miehenä ryhtyä taisteluun kansanne luihua vihollista vastaan? Minä voisin vedota tässä asiassa teidän omaan hyötyynne. Voisin muistuttaa teille kuningas Salomon voimakkaita, sattuvia sanoja: .Elä katsele viiniä, vaikka se punoittaa ja on selkeänä lasissa ja menee helposti alas; sillä viimeiseltä se puree kuin käärme.. Voisin vielä hyvällä syyllä lisätä, mitä tuo paljo kokenut kirjoittaja heti jälkeen sanoo ja minkä joka-aikainen, kokemus yhä vahvistaa: .Niin katsovat myöskin silmäsi muita ja sydämmesi puhuu toimettomia asioita.. Kuinka monen lahjakkaan nuorukaisen ovatkaan väkijuomat kokonaan turmelleet tahi ainakin tehneet kaikkeen miehevään toimeen kykenemättömäksi! Kuinka moni on pienen hutikan avulla astunut ensimmäiset askeleensa epäsiveellisyyden tiellä, sillä tavoin raiskaten elämänsä kauneimmat kukat! Mutta minä en tahdo nyt siitä puhua. Sen sijaan vetoan isänmaanrakkauteenne. Te sanotte ehkä: raittiusasia on niin kuiva, ett´ei se nuorta voi tyydyttää. Jos kuivuudella tarkoitatte yksinkertaisuutta ja selvyyttä, niin on tosin raittius-aate kuiva. Ei sen ymmärtämiseen vaadita mitään erin suuria älyn lahjoja, eikä siitä synny laajoja puheita. Jokainen voi tosin siinä asiassa tehdä yhtä paljo kuin toinenkin. Sillä puheita ei tässä tarvita, vaan tointa. Ja se toimi mitä vaaditaan, on ensi kädessä vain, että katkaistaan kaikki välit väkijuomien kanssa. Tämän voi jokainen tehdä; ja tosin, jos jokainen nuorukainen, väkeviä tarjottaissa sanoisi: kiitoksia, en minä huoli, silloin ei enää tarvittaisi mitään raittiussaarnoja, silloin olisi väkijuomakysymys ratkaistu. Tähän, enkä mihinkää muuhun, teitä nuoria kehoitan. Samalla kun sillä maatamme ja kansaamme palvelette, ette suinkaan tee vahinkoa myöskään omalle edistyksellenne ja edullenne.

Raittiuden Ystävät järjesti kotipolton kieltämisen 50-vuotismuistojuhlan vuonna 1914. Juhlassa kuultiin mm. kirjailijoiden Kaarle ja Aune Krohnin sananlaskuja raittiudesta ja juoppoudesta.

Joka viinaa viljelee, se ruumiin tärvelee.

Juopuneena tekee, selvänä vastaa.

Hullu juopunut on.

Jumala mielen antaa, humala mielen ottaa.

Viina viepi miehen mielen, olut oudoksi tekevi.

Humala on juomarin Jumala.

Viime joulukuussa edesmennyt valtioneuvos Johannes Virolainen oli vaikuttavan poliittisen uransa ohella myös pitkän linjan raittiusmies. Ohessa muutamia katkelmia ministeri Johannes Virolaisen puheesta, jonka hän piti valtiovallan edustajana Raittiuden Ystävien varsinaisessa edustajakokouksessa Lappeenrannassa kesäkuussa 1951. Puheessa mainittu komitea viittaa vuonna 1948 asetettuun kolmijäseniseen komiteaan, jonka tehtävänä oli pohtia uutta väkijuomalainsäädäntöä. Komitea ehdotti huomattavia liberalisointikeinoja 1950-luvun alun Suomeen. Ehdotuksissa mainittiin mm. miedon oluen myynnin salliminen kaikkialla maassa ja väkijuomien tilaaminen maaseudun harvaan asutuille alueille postin välityksellä.

... Työkenttä on ollut laaja ja vastuu suuri. Miten usein raittiusväen pyrkimykset on selitetty väärin, miten usein sitä on moitittu hedelmättömyydestä, miten usein syytetty sinisilmäisyydestä ja siitä, ettei raittiusväki muka tunne elämän kylmiä realiteetteja. Vaikeuksia on ollut paljon, mutta siitä huolimatta on tehty työtä. Rohkeasti ja päättävästi sitä on jatkettu ja monia ilahduttavia tuloksia saavutettu.

... Raittiustyön aatteellinen lähtökohta on tänään sama kuin se on aina ennenkin ollut: ehdottomuuden periaate. Me emme saa toimia vain väkijuomien väärinkäyttöä vastaan, vaan päämääränämme täytyy olla ehdoton raittius. Raittiustyön vastustajat väittävät, että tällaiset tavoitteet ovat liian korkealla. He koettavat selittää, ettei ehdotonta raittiutta kyetä toteuttamaan, koska väkijuomien käyttö on yhtä vanha kuin itse ihmisen elämä. Mutta vaikka myönnämme, etteivät nämä väitteet ole täysin perää vailla, niin ne eivät kumoa raittiustyön lähtökohtaa. Harvoinhan inhimillisessä toiminnassa kyetään tosin asetetut tavoitteet täydellisesti saavuttamaan. Siitä huolimatta on pyrittävä sellaiseen päämäärään, joka todetaan hyväksi ja oikeaksi. Kukaan ei maailmassa voi kieltää, etteikö ehdoton raittius olisi sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu suhtautumisessa alkoholijuomiin. Kun näin on, silloin pitäisi tietysti ponnistella tämän oikean päämäärän saavuttamiseksi. Ennen muita on pidettävä käsitteet selvillä. Ei pidä lähteä tulkitsemaan raittiustyöksi sellaista toimintaa, joka ei sellaista ole. Vain ehdottomuuden periaatteelle rakentaessamme tunnemme rakentavamme lujalle pohjalle. On muistettava, että yksikin askel aloittaa tuhannen kilometrin matkan.

... Ei siitä varmasti hyvää seuraa, jos maalaispitäjien kaupoissa aletaan vapaasti myydä olutta. Nykyisten viinajuoppojen tilalle me saamme tuhansia olutjuoppoja. Mitä mahtaisivatkaan saada aikaan ne väkijuomien jakelupaikat, joita komitean mukaan pitäisi perustaa? Varmasti ne lisäisivät alkoholin käyttöä ja järkyttäisivät niitä terveitä periaatteita, jotka vielä maaseudulla vallitsevat. Yhtä vaarallinen on mielestäni ehdotus postitse lähettämisestä. Se olisi omiaan helpottamaan väkijuomien käyttöä. Mitä alkoholin kotivalmistuksen täysin vapaaksi jättämiseen tulee, niin se vaikuttaa levottomuutta herättävältä. Anniskelua ei pitäisi voitaman harjoittaa 18-vuotiaille, vaan olisi anniskeluikäraja korotettava 21 ikävuoteen.Jos jo 18-vuotiaille voitaisiin anniskella, niin se varmasti houkuttelisi monia nuoria väkijuomien käyttöön. On turhaa kuvitella, että alkoholin aiheuttamat vauriot ja haitat saadaan mahdollisimman vähiin, jos sen käyttömahdollisuuksia lisätään monin tavoin, kuten edellä mainittu komitea ehdottaa, sillä väkijuomien käyttö ja väärinkäyttö liittyvät toisiinsa. Sen vuoksi olisi lainsäädäntöä kehitettävä siihen suuntaan, että väkijuomien käyttöä supistettaisiin eikä suinkaan lisättäisi. En tiedä, mistä tällaiset ehdotukset ovat lähtöisin, mutta vaikuttaa siltä, että siinä heijastuu Alkon lainausmerkkien sisällä esittämä raittiusohjelma, sama vakaumus, joka tahtoo juottaa uudenaikaista raittiusjulistusta: Väkijuomia voi vapaasti käyttää, kunhan ei joudu poliisin käsiin.

Ei ohjia hellittämällä, vaan tiukentamalla, ei raittiusperiaatteita sumentavalla nukutuspropagandalla, vaan selväpiirteisellä raittiusohjelmalla voidaan alkoholiongelmat ratkaista tyydyttävästi. Lainsäädännön on tuettava eikä vaikeutettava raittiusväen työtä ja pyrkimyksiä. Väkijuomat on pyrittävä pitämään suomalaisen kodin ulkopuolella, nuoriso on varjeltava ja julkinen elämä saatava raittiiksi. Alkon varat ja mahdollisuudet on saatava palvelemaan todellista raittiustyötä. Mutta kaikki työ on perustettava lujalle pohjalle, selvälle ja kirkkaalle raittiusperiaatteelle. Vain silloin ohjelmamme ja työmme tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa kestää arvostelun. Tältä pohjalta on raittiustyötä tähän saakka tehty ja tältä pohjalta on myös eteenpäin jatkettava.

Näin siis Johannes Virolainen vuonna 1951.

Ja nyt lopuksi 1950-luvun alun teemoista tämän päivän aiheisiin, vaikkakin alkoholin postimyynti ja viinanmyynti maaseudulla ovat viidenkymmenen vuoden jälkeen edelleen yhtä ajankohtaisia asioita.

Puhumme nykyään päihteistä kun tarkoitamme alkoholia, huumeita, tupakkaa ja muita riippuvuutta aiheuttavia aineita. Laillisten ja laittomien päihteiden välillä on tietenkin suuri ero, mutta eritasoista riippuvuutta ne kaikki aiheuttavat. Alkoholi on edelleen suomalaisten valtapäihde. Alkoholiongelmat ovat monin verroin suurempia kuin huumeista johtuvat murheet, joskin huumeiden haitat ovat tunnetusti kasvaneet rajusti viime vuosina.

Alkoholimyönteisyys korostui Suomessa Euroopan Unioniin liittymisen myötä. EU:n kannattajille oli tärkeää entistä vapaamielisempi alkoholikulttuuri. Ja kyllähän varsinkin alkoholitarjonta on lisääntynyt: on jo vaikea löytää kesätapahtumaa, jossa alkoholia ei tarjottaisi. Oli sitten kyse urheilutapahtumasta tai yleishyödyllisen yhdistyksen tilaisuudesta - alkoholia on tarjolla. Ihmisten tulojen noustessa ja tarjonnan kasvaessa, alkoholin kulutus nousi 2000-luvun alkuun tultaessa jälleen sille ennätystasolle, jossa olimme kymmenen vuotta aikaisemmin, lamaa edeltäneen nousukauden huippuvuosina 1989-1990. Tilastoitu kulutus on reilu 7 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti vuodessa. Kun tilastoimattoman kulutuksen osuudeksi arvioidaan tämän päälle noin 30 % niin puhumme reilun 9 litran kokonaiskulutuksesta, joka siis on hienoisessa kasvussa. Näköpiirissä on, että alkoholin kulutus edelleen kasvaa tulevina vuosina kun alkoholijuomien verotusta alennetaan. Tämä on seurausta siitä, että EU:n yleiset tuontirajoitukset astuvat voimaan vuoden 2004 alusta. Tuolloinhan jokaiselta EU-maahan suuntautuneelta matkalta saa omaan käyttöönsä tuoda lähes rajattomasti alkoholituotteita . kiintiöt ovat niin suuria että niitä määriä ei enää rahdata pikkukärryillä eikä edes henkilöautolla, vaan tuolloin pitää liikkua pakettiautolla jos haluaa tuoda täydet kiintiöt mukanaan.

Kun tarkastelemme Suomen viime vuosien kehitystä ja lähitulevaisuuden näkymiä, niin jätämme helposti tiedostamatta EU-maissa tapahtuneen kehityksen. Etenkin perinteisissä viinimaissa . Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa, alkoholin kulutus on jatkuvasti laskenut . ei noussut kuten meillä Suomessa. Viinimaiden myönteinen kehitys johtuu pääasiassa suurista elintapojen muutoksista . työelämässä olevat kiireiset ihmiset eivät ehdi nauttimaan kovin pitkiä lounaita ja ruokajuomana päiväsaikaan on yleensä vesi. Myös mm. Ranskan Lääkäriliitto on tehnyt suuren työn alkoholivalistuksessa. Maksakirroosin ja muiden alkoholisairauksien jatkuva esillä pitäminen julkisessa keskustelussa on vaikuttanut terveyttään vaaliviin ranskalaisiin . viini ei enää olekaan niin hyveellinen juoma kuin joskus ennen; kulutuksen vaarat tiedostetaan ja otetaan todesta. Alkoholin kulutuksen lasku Ranskassa onkin ollut hämmästyttävän nopeaa: kulutus oli 1950-luvulla n. 19 litraa henkeä kohden vuodessa (tuolloin muuten Suomen kulutus oli vain n. 2 ½ litraa) - nykyään Ranskan kulutus on n. 11 litraa. Sama suuntaus on vallalla myös muissa Euroopan perinteisissä viinimaissa, mutta Ranskassa muutokset ovat olleet kaikkein suurimpia. 9 litran kokonaiskulutuksellaan Suomi lähestyy viinimaita kovalla vauhdilla. Kun Suomea verrataan Ranskaan voimme todeta maamme suuret alueelliset erot: vähiten juodaan Pohjanmaan rannikkoseudulla, jossa kulutus on vain n. 4,5 litraa. Eniten juodaan Lapissa ja Uudellamaalla; ja kaikkein eniten - ei varmaan yllätä ketään - kosteassa pääkaupungissa. Helsingin 13 litran kokonaiskulutus ylittää siis jo selvästi Ranskan tason.

Asenteet alkoholia kohtaan ovat kuitenkin tiukentuneet viime vuosina. Väestön yhä suurempi enemmistö on vallitsevien alkoholipoliittisten rajoitusten kannalla. Vuoden 2001 alussa nykyisiä rajoituksia piti sopivina 58 prosenttia, niiden tiukentamista toivoi 22 prosenttia ja 17 prosenttia olisi ollut niitä lieventämässä. Asenteiden kiristymistä kuvaa se, että alkoholipolitiikan lieventämistä kannattavien osuus oli seitsemän vuotta sitten 41 prosenttia ja kiristämistä kannattavien osuus 13 prosenttia. Nämä tiedot perustuvat Stakesin Suomen Gallupilta tilaamaan tutkimukseen, jonka tiedot kerättiin tammi- helmikuussa haastattelemalla 1044 Suomen 15 vuotta täyttänyttä asukasta.

Me tiedämme, että lapset aloittavat päihdekokeilut yhä nuorempina ja nuorempina. Nuorimmat poliisin kadulta poimimat päihtyneet ovat 8-9 -vuotiaita, 13-14 vuotiaista nuorista suuri osa käyttää jo säännöllisesti tupakkaa ja alkoholia. Ja ensimmäiset huumekokeilut tehdään sitten yleensä humalassa.

Vastikään julkistettu laaja eurooppalainen koululaistutkimus osoitti, että suomalaiset nuoret ovat yhä humalajuomisen kärjessä yhdessä Tanskan, Britannian, Irlannin ja Grönlannin nuorten kanssa.

Nuorten alkoholinkäyttötavat heijastavat aikuisten yhteisön asenteita ja käyttäytymistapoja. Siksi nuorten alkoholin käytön aiheuttamia ongelmia ei voida käsitellä irrallaan muusta yhteiskunnasta. Nuorten juomisella on kuitenkin omia erityispiirteitä, joihin tulee tehokkaasti puuttua. Maailman terveysjärjestön painopisteenä Euroopan alkoholipolitiikassa vuoteen 2006 asti on ennen kaikkea nuorten alkoholinkäytön vähentäminen sekä nuorten entistä laajempi osallistuminen alkoholipoliittiseen päätöksentekoon.

Maailman terveysjärjestön pääjohtaja Gro Harlem Brundtland totesi Tukholmassa helmikuussa järjestetyssä Nuoret ja alkoholi -aiheisessa ministerikokouksessa, että alkoholin vuoksi 55 000 eurooppalaista nuorta kuoli vuonna 1999. Eli jos alkoholista tehtäisiin riskiarvio olisi se todennäköisesti yhtä vaarallista kuin jotkut huumeet. Tukholmassa hyväksytyssä julistuksessa mainitaan muun muassa lasten suojeleminen alkoholilta, terveyskasvatus, perheen ja oppilaitosten tukiverkkorooli ja alkoholilainsäädännön muokkaaminen.

Kun ajattelemme vaikka tupakanpolttoa niin sadan vuoden takaiset tekstit pitävät monilta osin paikkansa vielä tänäkin päivänä. Nuorille tupakanpolton aloittaneille kuulijoille ei kannata puhua tupakan terveyshaitoista jos ne ilmaantuvat keski-iässä. Niinpä suomalaiset nuoret, etenkin nuoret tytöt, tupakoivat Euroopan mittakaavassa huomattavasti keskimääräistä enemmän ja polttaminen myös aloitetaan aikaisemmin. Aikuiset ovat sen sijaan ottaneet todesta tupakointiin liitetyn terveysvalistuksen . kun tiedostamme, että joka toinen säännöllisesti tupakoiva aikuinen tulee kuolemaan tupakointiin liittyvästä sairaudesta, niin aikuisten tupakointi on jatkuvasti vähentynyt 1960-luvulta lähtien, ollen nyt Euroopan alhaisimmalla tasolla. Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa tupakointia . niinpä kansanterveysjärjestöt kampanjoivat jälleen tupakoimattoman toukokuun puolesta kansainvälisen Lopeta ja Voita .kilpailun merkeissä.

Päihteiden ja dopingaineiden käytöstä urheilussa keskustellaan ja tuleekin keskustella nykyistä enemmän. Keskustelua pitää käydä, mutta ilman kiihkoa ja tuomitsemisvimmaa. Liikunta sellaisenaan ja eri muodoissaan on niin arvokas kanssakäymisen ja kunnon ylläpitomuoto, etteivät sen yhteyteen sovi päihteet ja dopingaineet.

Lapset ja nuoret suhtautuvat myös jyrkän kielteisesti suoritusta parantavien kiellettyjen aineiden käyttöön urheilussa. Näin urheilu- ja liikuntaseuroja on tuettava luomaan selkeät pelisäännöt, jotta seuratoiminnassa ja myös huippu-urheilun tasolla saataisiin aikaan asennemuutos terveempään suuntaan.

Alkoholi, huumeet, tupakka ja muut päihteet eivät kuulu urheiluun. Tämän me tiedostamme oikein hyvin. Erityisesti huippu-urheilun tasolla asenteet ja käytännöt ovat kuitenkin vinoutuneet. Huippu-urheilijoiden, urheilujohtajien ja valmentajien kiinnijääminen dopingaineiden ja alkoholin käytöstä osoitti miten tärkeää on keskustelu urheilun puhtaudesta ja aitoudesta. Asennemuutostaistelua tämän puolesta on käytävä kaikilla rintamilla, jotta liikunnalla ja urheilulla on edelleen varaukseton sija suomalaisten sydämissä. Raittiuden Ystävät ry kannustaa Päihteetön pelikenttä -ohjelmallaan kaikkia organisoidussa urheilu- ja liikuntatoiminnassa mukana olevia tukijoita, valmentajia, huoltajia, joukkueenjohtajia, urheilijoita, urheilujohtajia ja urheilevien nuorten vanhempia pitkäjänteisesti ja yksiselitteisesti toimimaan terveiden elämäntapojen mallina ja puolestapuhujina selkein pelisäännöin.

Kasvavilla lapsilla ja nuorilla on oikeus päihteettömään harjoittelu- ja kilpailuympäristöön, johon eivät kuulu päihteet eivätkä dopingaineet.

Raittiuden Ystävät ry julkaisi viime syksynä yhdessä Myllyhoitoyhdistyksen kanssa Päihteetön pelikenttä .aineiston. Aineisto sisältää asiatietoa ja työkaluja ehkäisevän päihdekasvatuksen tueksi. Aineiston keskeisinä tavoitteena on tukea urheilu- ja liikuntaseuroja kehittämään toimintaansa niin, että niissä harrastavien nuorten olisi helpompi elää ilman päihteitä.

Tässä mielessä kaikkein tärkein tavoite on nyt saada nostettua päihteiden käytön aloittamisikää. Tämä on ehdottoman tärkeää. Me tiedämme maailmalla tehdyistä laajoista seurantatutkimuksista, että kun päihteiden käytön aloitusikää saadaan nostetuksi, riippuvuus- ja syrjäytymisriskit vähenevät merkittävästi. Entistä useampi nuori omaksuu tällöin terveet elämäntavat ja hallitun suhtautumisen päihteisiin.

Raittiuden Ystävien tämänhetkinen toiminta perustuu vuonna 1997 aloitettuun Vastuullisuus .ohjelmaan, jonka kohderyhmät ovat vanhemmat, isovanhemmat sekä valmentajat, huoltajat ja oheiskasvattajat. Kullekin kohderyhmälle on oma materiaalinsa ja tuotevalikoimaa lisätään jatkuvasti. Toiminnan tarkoitus on vaikuttaa niin, että lasten ja nuorten päihteiden käyttö vähenisi ja ennen kaikkea että aloitusikä saataisiin nousemaan.

Nuorten päihteiden käytön vähentämiseen tähtäävä työ ei ole mikään pieni asia. se on kansallinen ja myös kansain­välinen muutosprojekti, joka vaatii poliittista tahtoa, paljon resursseja ja innos­tuneita ihmisiä. Tämä muutos ei ole mahdollinen elleivät vanhemmat itse ensin aloita. Vanhempien ja kaikkien aikuisten on itse aloitettava käytöksen ja asenteen muutos - nuorilta on turha odottaa parannusta. Elleivät vanhemmat näytä esimerkkiä. Me tiedämme, että nuoret uskovat jämäkkää, luotettavaa ja oikeudenmukaista kasvattajaa, joten kasvatus ei tässä mielessä ole turhaa.

Vanhempien esimerkin lisäksi me tarvitsemme koko yhteiskunnan tukea. Myös suurilla yrityksillä on hyvin suuri vastuu.

Ministeri Osmo Soininvaara toi Tukholmassa pidetyssä Nuoret ja alkoholi -ministerikokouksessa esille erityisesti mainontaan ja sponsorointiin puuttumisen tärkeyden urheilukilpailuissa ja muissa tapahtumissa sekä nuorille suunnattujen alkoholittomien paikkojen kehittämisen. Muutos näissä kysymyksissä on oleellisen tärkeää.

Korostan, että vanhemmilla ja kaikilla aikuisilla on lapsille ja nuorille suuri merkitys suunnannäyttäjinä ja asenteiden muokkaajina. Sitä on tietenkin myös nuorten idolit musiikissa ja urheilussa, joten ei ole lainkaan yhdentekevää jos nuoren suosikki käyttää päihteitä tai suoritusta parantavia kiellettyjä aineita.

Ajankäyttötutkimusten mukaan suomalaiset teini-ikäiset viettävät vanhempiensa kanssa keskimäärin 17 minuuttia vuorokaudessa. Tähän aikaan sisältyy TV:n katselu yhdessä. Perheillä tulisi siis olla huomattavan paljon enemmän yhteistä aikaa.

Ajanpuutteen ongelmaan on löydettävä ratkaisu: perheillä täytyy olla enemmän yhteistä aikaa ja myös eri sukupolvien välisiä yhteyksiä on parannettava. Päihdeasioista tulee keskustella, ne pitää perustella ja perheen pelisäännöistä tulee sopia. Aikuisen ihmisen paras tehtävä on välittää lapselle ja nuorelle vastuullisuutta ja huolenpitoa kaikkiin elämän asioihin, valmentaa ja kannustaa nuorta uusiin elämäntaitoihin.

Asenteiden muutos ei ole mikään pieni asia. Se on suuri kulttuuriin sidottu kokonaisuus . muutosta ei tapahdu millään yksittäisillä toimilla vaan se vaatii koko yhteiskunnan tuen.

Muutos on kuitenkin mahdollinen vaikka toistaiseksi näyttäisi siltä että olemme vielä menossa huonompaan suuntaan. Mutta toivoa siis on, sillä terveyden edistäminen ja myös raittiusaate ovat paremmassa myötätuulessa kuin pitkiin aikoihin.

Valid HTML 4.0!
Valid CSS!

Informaatiovuo osakunnasta: tilaa tvoaktiivi-sähköpostilista!

☆ ☆ ☆

Lähtisitkö mukaan? Tee ja tue: kannatusjäsenyys kaikille, opiskelijoille varsinainen tai ulkojäsenyys.

☆ ☆ ☆

Osakuntaravintola on esteetön! (Yläkerran sauna- ja kerhotiloihin kulku valitettavasti vain rappusia pitkin.) Tervetuloa!